Pikkuisen kieliasiaa

Pikkuisen kieliasiaa

Tämä on tekstin pätkä ”vähän kielistä sekä harha-askel mahdollisuuksiin”

Syksyn harrastusten alkuun ei ole enää kauaa aikaa. Vajaan kuukauden päästä pitäisi ilmoittautua ensimmäisille kursseille. Haaveina olisi tietenkin viihtyä kurssien parissa. Mutta tällä erää pitää ottaa myös vähän tavoitteellisempaa kurssia.

Unkaria en ole opiskellut, vaikka
sieltä täältä tunnisti tutun kuuloisia
sanoja. Budabest, syyskuu 2018

Tarkoitukseni olisi oppia venäjän kieltä sen verran, että saisin ostettua sillä kielellä esimerkiksi lippuja sekä ravintolassa ja kaupassa selviäisi auttavasti. Olen itselleni sen verran armollinen, että sen suurempaa kielivaatimusta en itselleni aseta. Sen takia vuodenkin opinnot voisivat olla tarpeeksi. Mutta kurssiesittely kertoo, että kaikki muu olisi aiheena ennen turistivenäjää. Se vähän mietityttää.

Pitääkö teidän mielestä sanoa töissä hyvissä ajoin venäjänkielisille työntekijöille, että on menossa oppimaan venäjää? He kuitenkin tauoilla puhuvat omaa kieltään. Vaikka he eivät kenestäkään pahaa puhuisi, olisi multa ehkä kaksinaamaista salakuunnella. Vai olenko ainoa, joka näin ajattelee?

Luulin aluksi, että kiinan kielen kursseja olisi melko vaikea löytää. Olin niin väärässä. Onneksi asun pääkaupunkiseudulla, niin on vaikka mitä mahdollisuuksia. Näillä kursseilla oli alkeissa ihan turistin kieliosaaminen. Uskoisin, että kiinan kielen opiskelu olisi hyvä jättää omalle vuodelle. Vieläpä juuri ennen matkaa. Ensin menisi vuosi opiskellen venäjää ja sitten vuosi mandariinikiinaa. Tiedän yhden ihmisen, joka on opiskellut pari kurssia kiinan kieltä, mutta noin muuten en tiedä kuinka mahdoton sitä on oppia. Onko muilla kokemuksia kiinan kielen opiskelusta?

Moskova Arbat, toukokuu 2011

En tiedä minkälaisen protokollavirheen teen esittämällä oletetuille lukijoille kysymyksiä. Luulen, että vastauksia on turha odottaa, mutta jos niitä on, mielenkiinnolla niitä luen.

Monesti kyllä kuulee, että kun joku on käynyt jossain maassa ja sen jälkeen saa kipinän opiskella itse kieltä. Itselläni tuo on mennyt näemmä päinvastoin. Se on osa matkan fiilistelyä, kun matkustelen melko harvoin ja nykyaikana se on hieman kyseenalaista matkustaa. Ajattelen, että näin sitä kokemusta saa hieman pidennettyä.

Kävin tämän takia espanjan kielen kursseilla 1,5 vuotta. Syy oli se, kun alkoi harmittaa, että ei voinut lähteä useiksi viikoiksi avustustyöntekijäksi Kuubaan. Päätin, että parempi varustautua myöhempää silmällä pitäen. Kurssin jäsenkato oli sen verran kova, että kurssi loppui. Kävin kokeilemassa parilla muulla tunnilla ja kokemukset olivat aina toistaan huonompia. Sen takia se jäi. Uskon, että palaan espanjan kieleen joskus kaukana tulevaisuudessa, kun matkahaaveeni Etelä- ja Väli-Amerikkaan on lähempänä. Minulla on itse asiassa tämän 3 kuukauden Aasian junamatkan jälkeen alustavasti suunnitteilla noin kahden kuukauden matka Espanjaan. Siihen on kuitenkin vielä nelisen vuotta aikaa, eli siitä sitten myöhemmin.

Työväenopistolla on tullut käytyä
erilaisilla kursseilla läpi elämän.
Kevät 2019, Oulunkylän taideluokka

Tämä matkablogi on siis ehkä vähän pienituloisemmanihmisen tarina, mitä keinoja yrittää käyttää päästäkseen matkoille. (Tiedän ja ymmärrän, että olen siltikin etuoikeutetussa asemassa, kun on ihmisiä joille edes tämä ei ole mahdollista.) Itse esimerkiksi en pysty säästämään ihan älyttömiä summia, joten olen saanut sovittua pomoni kanssa, että säästän lomaviikkoja isommille matkoille, jolloin palkanjuoksu ei katkea. Se ei tietenkään poista sitä, että vuokra pitää maksaa samaan aikaan, kun itse oleskelee hotellissa tai hostellissa.  Tämän takia pitää myös säästää rahaa. Tämä viimeinen kappale on kyllä jo ihan uuden postauksen aihe, joten ei tästä tämän enempää.